Ensimmäinen viikko kotona tulee täyteen tänään. Hienosti on mennyt, sanoo emäntäni. Olen nukkunut melkein kaikki yöt rauhassa. Pari kertaa olen herännyt, mutta kun olen käynyt lirauttamassa pikku pisut, on uni taas voittanut.
Aamulla olen vielä unessa, kun emäntä nousee ylös. Kun hän sytyttää valot, nousen unisena häntä heiluen tervehtimään. Sitten pissalle, vähän leikkimistä ja ruokaa - ja takaisin unten maille.
Päivisin kotona on hiljaisempaa, kun perhe on töissä ja koulussa. Mutta minua käydään katsomassa aina välillä, eikä minulla ole ollut mitään hätää. Yleensä herään nukkumasta, kun joku tulee sisälle.
Iltapäivällä tulee kaikki kotiin, ja silloin leikitään. Varsinkin pikkuisäntä tykkää touhuilla kanssani. Se on hauskaa, vaikka aina välillä kuulemma innostun puremaan varpaita vähän liikaa..... Silloin minulle annetaan tilalle joku lelu. Ne eivät ole yhtä kivoja kuin varpaat, mutta kyllä nekin menettelee ;-)
Iltaisin saan aina pieniä hepulikohtauksia, joille perhe nauraa. Juoksen ympäriinsä ja syöksyn milloin minnekin. Heittelen ja puren lelujani, välillä murisen niille. Hassun näköistä, sanoo perhe.
Eilen oli jännittävä aamupäivä. Meillä kävi nuohooja. Ensin tuo musta ja kummalliselle haiseva mies pelotti, ja varsinkin sen imuri! Mutta uteliaisuus vei voiton, ja menin kuin meninkin uudelleen haistelemaan nuohoojaa. Ja se olikin kiltti mies, joka kovin tykkäsi koirista. Se silitti minua ja kehui reippaaksi, kun lopetin vinkumisen vaikka imuri käynnistettiinkin.
Tänä aamuna sitten oli siivouspäivä, ja perheeni tavallinen imuri ei edes pelottanut enää. Se kun oli kovin hiljainen verrattuna nuohoojan isoon mustaan laitteeseen. Katselin rauhassa imurointia emännän sylistä ja sitten halusin jo leikkimään, kun imuri siirtyi toiseen päähän huonetta. Sitten kun siivous tuli valmiiksi, olinkin jo ihan väsynyt ja menin nukkumaan omalle paikalleni. Siellä minulla on ankka ja nalle, rakkaat pehmoleluni. Niiden viereen on mukava ja turvallinen nukahtaa.
