lauantai 30. tammikuuta 2010

Taas viikon vanhempi




Melkein viikko on vierähtänyt edellisestä kuvasta.....tässä taas vertailua.
Kovasti olen touhunnut ja leikkinyt, nyt käyn ulkonakin monta kertaa päivässä. Sisäsiistiksi minua ei kuulemma voi sanoa, pisut lirahtelee aina välillä, mutta kakit tulee kyllä pääasiassa ulos. Lumi on tosi kivaa, se vain pölähtelee kun isken naamani maahan ja puhisen...

maanantai 25. tammikuuta 2010

Kaksi kuukautta



Olen jo iso tyttö, tänään kaksi kuukautta!!!
Riehun ja huudan, jos en saa riehua.... Ja sitten taas leikin, ja nukun, ja syön, ja leikin... siinä se aika kuluu!




vertailun vuoksi, tässä on kaksi kuvaa, ensimmäinen 7 viikon ikäisenä, toinen tänään otettu kuva:

lauantai 23. tammikuuta 2010

Viikko kotona

Ensimmäinen viikko kotona tulee täyteen tänään. Hienosti on mennyt, sanoo emäntäni. Olen nukkunut melkein kaikki yöt rauhassa. Pari kertaa olen herännyt, mutta kun olen käynyt lirauttamassa pikku pisut, on uni taas voittanut.

Aamulla olen vielä unessa, kun emäntä nousee ylös. Kun hän sytyttää valot, nousen unisena häntä heiluen tervehtimään. Sitten pissalle, vähän leikkimistä ja ruokaa - ja takaisin unten maille.

Päivisin kotona on hiljaisempaa, kun perhe on töissä ja koulussa. Mutta minua käydään katsomassa aina välillä, eikä minulla ole ollut mitään hätää. Yleensä herään nukkumasta, kun joku tulee sisälle.

Iltapäivällä tulee kaikki kotiin, ja silloin leikitään. Varsinkin pikkuisäntä tykkää touhuilla kanssani. Se on hauskaa, vaikka aina välillä kuulemma innostun puremaan varpaita vähän liikaa..... Silloin minulle annetaan tilalle joku lelu. Ne eivät ole yhtä kivoja kuin varpaat, mutta kyllä nekin menettelee ;-)

Iltaisin saan aina pieniä hepulikohtauksia, joille perhe nauraa. Juoksen ympäriinsä ja syöksyn milloin minnekin. Heittelen ja puren lelujani, välillä murisen niille. Hassun näköistä, sanoo perhe.

Eilen oli jännittävä aamupäivä. Meillä kävi nuohooja. Ensin tuo musta ja kummalliselle haiseva mies pelotti, ja varsinkin sen imuri! Mutta uteliaisuus vei voiton, ja menin kuin meninkin uudelleen haistelemaan nuohoojaa. Ja se olikin kiltti mies, joka kovin tykkäsi koirista. Se silitti minua ja kehui reippaaksi, kun lopetin vinkumisen vaikka imuri käynnistettiinkin.

Tänä aamuna sitten oli siivouspäivä, ja perheeni tavallinen imuri ei edes pelottanut enää. Se kun oli kovin hiljainen verrattuna nuohoojan isoon mustaan laitteeseen. Katselin rauhassa imurointia emännän sylistä ja sitten halusin jo leikkimään, kun imuri siirtyi toiseen päähän huonetta. Sitten kun siivous tuli valmiiksi, olinkin jo ihan väsynyt ja menin nukkumaan omalle paikalleni. Siellä minulla on ankka ja nalle, rakkaat pehmoleluni. Niiden viereen on mukava ja turvallinen nukahtaa.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Kotona ollaan

Vähitellen alan kotiutua, ja tottua omaan perheeseeni. Pikkuisännän varpaat ovat niiiiin mielenkiintoiset.... ja kyllä muidenkin. Kummallista väkeä nämä, aina vetävät jalat kauemmas minusta....miksiköhän??

pikkuisännän kanssa leikkimässä
purutikut on niin kivoja, niitä minulle aina tarjotaan, kun yritän maistaa ihmisten varpaita...


Onko nyt hyvä?? Olenko nätisti???

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kuvia ensimmäisiltä viikoiltani

Nämä kuvat otti kasvattajani Johanna.
viikon ikäisenä

Viikon vanhana

Sandra ylhäällä, 12.12. eli pariviikkoisena
Sandra eka vasemmalta

Tässä kuvassa olen minä ja siskoni kolmiviikkoisena. Minä olen tuo vasemmanpuolimmainen.



Tässä olemme jo kuukauden vanhoja. Minä olen taas vasemmalla, siskoni Karisma oikealla.



Shandita's Khandro 2.1.2010


Ja tässä olen juuri ennen kotiinlähtöä, eli 7 vk ikäisenä.




Nämä kaikki kuvat (ja monia muitakin) löytyvät myös kasvattajani kuvagalleriasta.

Shandita's Khandro eli Sandra

Minä olen tiibetinspanielityttönen, Shandita's Khandro, eli ihan kotoisasti Sandra vaan. Tämä blogi kertoo minusta ja perheestäni.

Synnyin Seinäjoella marraskuun 25. päivä 2009 Shandita's kennelin K-pentueeseen. Minulla on myös yksi sisko, Shandita's Karisma, ja neljä veljeä: Shandita's Karmana, Kaspar, Katmandu ja Kenzo.

Äitini nimi on Mimi, oikeammin Ziestan Mi-Mi ja isäni on Toivo, Shandita's Tru Finn. Molemmat heistä ovat ihanan kasvattajani, Johannan koiria. Heistä voit lukea lisää Shandita's kennelin kotisivuilta.


Omistajani haki minut uuteen kotiini Kokkolan Kälviälle 16. tammikuuta 2010. Vaikka minua ensin vähän jännitti automatka, rauhotuin nopeasti ja nukuin suurimman osan kotimatkasta.

Uudessa kodissa minua odotti uusi perheeni, ja varsinkin pikkuisäntä oli kovasti mieleeni.

Tässä ensimmäinen kuva minusta uudessa kodissani. Olen vielä kovin uninen, mutta uudet lelut kiinnostivat kuitenkin jo vähän.